Suomen laki ihmisen elimien ja kudoksien lääketieteellisestä käytöstä vastaa EU:n kudosdirektiivin 2004/23/EY vaatimuksia. Kudosdirektiivin tarkoituksena on taata entistä turvallisempien kudossiirteiden saatavuus potilaiden hoitoon. Siksi Sinultakin pyydetään suostumusta elimien lisäksi myös kudosten talteenottoon kuoleman jälkeen.

Luovutettuja kudoksia tarvitaan monen tyyppisten vakavien sairauksien hoitoon, korvaamaan sairauden tai vamman aiheuttamaa kudostuhoa ja edistämään sen parantumista, sekä palauttamaan potilaan toimintakykyä.

Sarveiskalvo on silmän etuosan läpinäkyvä kalvo. Sarveiskalvon siirrolla voidaan palauttaa potilaan näkökyky tilanteissa, joissa potilaan oma sarveiskalvo on vahingoittunut tai samentunut. Siirtoja tehdään Suomessa yliopistollisten sairaaloiden silmäklinikoissa useita satoja vuosittain. www.nkl.fi

Luusiirteitä tarvitaan tukemaan vaikeita murtumia sekä täyttämään potilaan luupuutoksia esimerkiksi proteesileikkausten yhteydessä tai silloin, kun luuta joudutaan poistamaan syöpäkudoksen levittyä sinne. Luukudosta käytetään myös nivelten ja selkärangan jäykistysleikkauksissa. Kaikissa näissä käyttökohteissa luusiirteellä on suuri merkitys potilaan kipujen lievittämisessä sekä toimintakyvyn palauttamisessa.

Myös polven nivelside, nivelkierukka tai akillesjänne voidaan ottaa talteen. Niillä voidaan korvata toisen potilaan tuhoutunut vastaava rakenne. Luu- ja jännesiirteitä käytetään päivittäin ortopedisessa kirurgiassa, ja ne ovatkin eniten tarvittuja biologisia kudossiirteitä Suomessa.

Ihon siirroille on jo olemassa osin keinotekoisia, osin viljeltyihin ihmisen ihosoluihin tai käsiteltyyn biologiseen ihoon perustuvia korvikkeita. Suurten palovammojen yhteydessä sekä vaikeiden, esimerkiksi diabeteksen aiheuttamien, haavaumien ja kuolioiden hoidossa luovutetulle iholle on kuitenkin tarvetta. Ihon siirrolla voidaan helpottaa suuresti potilaan kipuja ja nopeuttaa oman ihon paranemista, samalla kun siirre suojaa vauriokohtaa infektioilta ja nestehukalta. Suomessa ihopankkitoimintaa on Helsingissä ja Kuopiossa, missä on vaikeiden palovammojen hoitoon erikoistuneet osastot.

Sydämestä, jota ei voida sellaisenaan käyttää elinsiirtoon, voidaan joskus ottaa talteen sydänläpät. Läppäsiirteitä käytetään korjaamaan synnynnäisiä tai myöhemmin kehittyneitä läppävikoja. Myös suuria verisuonia (keuhkovaltimo ja –laskimo, aortta) tarvitaan joskus korvaamaan potilaan pahoin vaurioitunutta suonta. Sydänläppiä talletetaan HUS:n Lasten- ja nuortensairaalassa Helsingissä.

Haimasta voidaan eristää insuliinia tuottavia saarekesoluja, joita voidaan siirtää tyypin I diabetesta sairastaville potilaille. Menetelmä on vielä kokeiluasteella, mutta alustavien tulosten mukaan saarekesolusiirrot voivat auttaa ratkaisevasti diabeetikkopotilaan sokeritasapainon ylläpitämisessä. Parhaimmillaan siirron saanut potilas on voinut luopua pistettävän insuliinin käytöstä, ja useimmilla potilailla vaaralliset verensokerin laskut ovat lieventyneet.