Elämänmyönteistä energiaa

Iijan piilevänä kytenyt keuhkoverenpainetauti eteni nopeasti raskauden jälkeen. Alkuvuodesta -94 hän ihmetteli voimattomuuttaan: lastenvaunuja oli vaikea työntää ylämäkeä. Pitkittynyt flunssa johti tutkimuksiin. Kun vakava sairaus selvisi, se oli ehtinyt jo tuhota keuhkot ja sydämen. Siirrännäisten etsintä oli haastava urakka. Luovuttajan koko saa poiketa vain hieman vastaanottajan koosta, ja Iija on 143-senttinen sekä reilusti alle 40-kiloinen. Heinäkuinen sydänkeuhkosiirto tehtiin viime hetkillä. Ilman sitä Iija olisi elänyt korkeintaan pari viikkoa. Hän selvisi vielä ennätysmäisestä kuudesta äkillisestä hylkimisreaktiosta ja infektioista. Tänään energiapakkauksena tunnettu Iija on MM-tason urheilija elinsiirron saaneiden kisoissa.

Hjördiksellä todettiin munuaissairaus kuopuksen synnyttyä vuonna 1963. Seuraavat kahdeksan vuotta kuluivat jatkuvassa tarkkailussa, niistä viimeiset kaksi vuotta dialyysihoidossa. Tilansa huonontuessa Hjördis menetti myös puoleksi vuodeksi näon ainoasta näkevästä silmästään. Toinen silmä oli sokeutunut aikaisemmin. Lopulta elinsiirto oli ainoa mahdollisuus jatkaa elämää. Sopiva munuainen löytyi omalta tädiltä, ja leikkaus onnistui täydellisesti. Nyt Hjördis on merkittävä osa Suomalaista elinsiirtojen historiaa. Hän on elänyt säteilevän elämäniloisena ja kiitollisena jokaisesta päivästään pian 30 vuotta saman, alkuperäisen siirrännäisen kanssa.

Kaisa oli seitsemännellä luokalla, kun hän alkoi tuntea itsensä sairaaksi. Epämääräistä huonoa oloa kesti kuukausia, mutta lopullinen romahdus tapahtui parissa viikossa. Äiti vei tyttärensä terveyskeskukseen, josta hänet kiidätettiin sairaalaan. Kaisan maksa oli tuntemattomasta syystä täysin tuhoutunut. Elinaikaa ei ollut paljon jäljellä. Onneksi sopivan siirrännäisen luovuttaja löytyi muutamassa viikossa ja leikkaus meni hyvin. Nyt Kaisa on 20-vuotias lääketieteen opiskelija, joka harrastaa aerobicia, matkustelua, kieliä ja taiteita. "Ilman siirrännäistä en olisi tässä", sanoo Kaisa tänään.

Anssi sai ensimmäiset silmälasit yläasteella. Lukioon mennessään hänellä oli linssien vahvuus -2, vuoden päästä jo -10. Koululaisten terveystarkastuksesta Anssi passitettiin erikoislääkärille, joka totesi hänen sairastavan sarveiskalvon rappeumaa. Ilman sarveiskalvon siirrännäisleikkausta näkökyky huononisi entisestään. 19-vuotiaana, vuonna -88, Anssi odotti sopivaa siirrännäistä puoli vuotta - toisen löytyminen kesti vuoden. Ne löytyivät USA:sta ja Tanskasta. Koska näkö ei parantunut tarpeeksi, tehtiin silmiin vielä korjausleikkaukset HYKS:iin vuonna -98 hankitulla laserlaitteella. Kiitos nykytekniikan, Anssi tekee nykyisin liikkuvaa myyntineuvottelijan työtään tarvitsematta edes silmälaseja.

Sandran sydämensiirtoon johtaneeseen sairauteen ei tiedetä selvää syytä tänäkään päivänä. Hän ei parantunut keväällä -99 flunssan jälkeisestä väsymyksestä, vaan oli voimaton ja laihtui ruokahalun kadotessa. Heinäkuussa Sandralla todettiin vakava sydämen vajaatoiminta ja sydänkammion laajentuman aiheuttanut sydänlihastulehdus. Alkoi 257 päivän sairaalakierre, joka johti teho-osastolle ja sydämen hätäsiirtolistalle. Siirrännäisen löytymistä vaikeutti harvinainen veriryhmä ja Sandran pieni paino. Maaliskussa 2000 sopiva sydän lötyi. Koko sairautensa ajan Sandra jaksoi olla toiveikas. Toipuminen kävikin ennätysajassa. Nyt prinsessaleikkejä ja pyöräilyä rakastava 5-vuotias pikkuneiti sanoo haluavansa isona sairaanhoitajaksi.

Aten SLE-sidekudossairaus aiheutti keväällä -90 munuaiskerästulehduksen. Munuaiset lakkasivat toimimasta. Atte joutui dialyysi-hoitoon, jossa hän kävi kolmesti viikossa yli kuusi vuotta. Elinsiirtoleikkauksen odottaminen oli henkisesti raskasta, sillä Atte poistettiin useaan otteeseen odotuslistalta muun muassa infektioiden vuoksi. "Elämäni parhaan joululahjan sain, kun minulle soitettiin 22.12.96 Kirurgisesta sairaalasta ja kerrottiin, että sopiva munuainen on löytynyt. Aamuyöllä 23.12. se siirrettiin minulle", kertoo munuais- ja siirtopotilasyhdistyksessä aktiivisesti toimiva Atte nykyiseen oloonsa tyytyväisenä.